Kevät on taas täällä ja rokotusten etenemisen myötä ilmassa on toivoa koronapandemian päättymisestä. Sosiaalisten kontaktien välttely menneen reilun vuoden aikana on osoittanut, miten nopeasti voimme joutua poikkeamaan sellaisesta elämästä, jota pidämme normaalina. Pandemia on merkinnyt synkkiä asioita: sairautta, terveydenhuollon henkilöstön venymistä äärimmilleen ja taloudellisia haasteita. Vaikeammin havaittavissa ovat ne vaikutukset, joita pandemialla on ollut ihmisten mieleen. Monelle koululaiselle tai opiskelijalle eristäytyminen on saattanut merkitä jäämistä ulkopuoliseksi ja oppimisen hidastumista tai katkeamista.
Tuntuu ristiriitaiselta kuulla samaan aikaan uutisia siitä, miten joillekin korona-aika on tarjonnut hyvän mahdollisuuden säästää rahaa ja esimerkiksi mökkien hinnat ovat nousseet kohisten. Pandemia onkin viimeistään osoittanut sen, että useat nykyisistä työtehtävistä eivät ole sidoksissa paikkaan, vaan niitä voi suorittaa tietoliikenneyhteyksien välityksellä. Vaikka kaupungistumisen trendin ei uskoisikaan pysähtyvän, on vaikeaa kuvitella pandemian jälkeen palattavan entisen kaltaiseen toimistotyöskentelyyn.
Itselläni on viimeisen vuoden aikana ollut mahdollisuus viettää enemmän aikaa Alastaron seudulla, mikä onkin ollut tervetullut maisemanvaihdos. Erityisesti olen nauttinut pyöräilystä niin maanteillä kuin soralla. Pyörän selästä pääsee hyvin kokemaan luonnon eri vuodenaikoina ja Alastaron seudun maatalousmiljöö tuntuu itselleni kotoisalta. Monet tienpätkistä ovat nostalgisia myös siksi, että olen aikoinaan kouluikäisenä ajellut niitä isoisäni kanssa. Meillä oli usein tapana lähteä kesäiltana autolla kiertämään lähiseutuja.
Sähköpyörät helpottavat monelle vähemmän pyöräilleelle pidemmänkin lenkin tekemistä ja maiseman nopeampi vaihtuminen tekee matkanteosta kiinnostavampaa. Alastaron seudulta löytyy hienoja pyöräilymaastoja, joita ovat erityisesti jokivarret, esimerkiksi Loimijokea myötäilevä soratie Huittisista Vampulaan ja sitten päällystettynä Alastarolle. Pienenä nähtävyytenä tien varressa on presidentti Risto Rytin synnyinpaikka. Samalla tavalla pidän paljon myös Saharannantiestä Kojonperästä Majanojalle, josta voi jatkaa kakkostien yli Orisuolle ja ajaa Murronharjuntietä Punkalaitumelle. Punkalaitumelta löytyy taukopaikaksi kahvila Myötätuuli, joka jo nimensä puolesta kutsuu luokseen pyöräilijää. Muuten kovin montaa kesäkahvilaa ei seudulla ole tullut vastaan. Köyliössä toki avautuu tänäkin kesänä kesäkahvila Villa Linturissa.
Kevätterveisin
Ilmari Mäkimattila
Jätä kommentti