Väinö Nikolai Titti
(1880 Alastaro Ämmäinen Titti – 1946 Alastaro Ämmäinen Titti)
Ida Emilia (Emma) Titti
(1888 Lappi TL – 1959 Alastaro)
Jätin herran haltuun
Sotien aikana oli kova puute työvoimasta. Seuraintalon Männistön puoleisessa päässä oli työvoimatoimisto, jossa järjesteltiin työvoiman jakamista sitä tarvitseville.
Titin Väinö meni myös kyselemään traktorilla kyntäjää. Hän oli ikämies sotien aikaan , eivätkä voimat mitenkään riittäneet puukaasuttimella varustetun ”piikkipyöräisen” traktorin ajamiseen. Poistuessaan työvoimatoimistosta tuli häntä vastaan joku tuttu naapuri, jolle Väinö sanoi: ”Jätin herran haltuun kaikki”, tarkoittaen työvoimatoimiston virkailijaa.
Jaakko Mäkimattila
”Pilkun” paikka
Suomalainen hevonen on, miestemme ja naistemme tavoin, suorittanut kunnioitettavan urakan kaikissa käymissämme sodissa. Titin tilalta osallistui vapaussotaan Pilkku -niminen hevonen. Titin isäntä Väinö oli todellinen hevosmies, joka viihtyi hoidokkiensa parissa ja kohteli näitä ystävinään. Hevoset osoittivat kiintymyksensä isäntäänsä kohtaan monin tavoin. Näin teki myös sotaan viety Pilkku.
Sodan päätyttyä Väinölle ilmoitettiin, että hevosenne on noudettavissa Loimaan rautatieasemalla. Väinö lähti kiireesti Pilkkua hakemaan. Perillä Loimaalla hän hämmästyi kovasti, kun eräs toinen isäntä oli jo ehtinyt omia hänen Pilkkunsa väittäen olevansa sen laillinen omistaja.
Väinö asteli hevosen eteen. Pilkku työnsi turpansa hänen taskuunsa, aivan kuten oli tavannut tehdä kotitallissaankin, etsien sieltä leivänpalaa – ja löytyihän se taaskin sieltä. Ei ollut epäilystäkään siitä, keiden välillä vallitsi isäntä-hevonen suhde.
Polkupyörää ajaen Väinö juoksutti Pilkkua kohti Ämmäisten kylää. Lähestyttiin jo tuttuja maisemia. Väinö irrotti suitset Pilkun päästä antaen hevosen juosta karauttaa edellään. Kotiin ehdittyään Väinö tapasi pilkkunsa kaaputtamassa etujaloillaan maata tallin oven edestä.
Raili Ilkka
”Minä ruåttin maa”
Setäni Väinö Titti oli tunnetusti leikinlaskija ja huumorimies. Lienee tapahtunut joskus 1900-luvun alkukymmenillä, kun Väinö ajeli polkupyörällä tien vasenta laitaa. Poliisit pysäyttivät miehen ja nuhtelivat liikennerikkomuksen johdosta.
”Minä ruåttin maa”, vastasi nuhdeltu.
”Antaa sen mennä, se on joku ruotsalainen höppänä”, sanoi toinen poliiseista.
Väinö tuskin osasi sanaakaan ruotsia.
Kalevi Pesso