Tuulikin muistolle
Tuulikki Mäkimattila os. Pekkarinen syntyi Luupuveden kyläkoululla Kiuruvedellä 11. tammikuuta 1928 kovan talvimyrskyn keskellä. Hänen äitinsä oli Lempi Aurora Pekkarinen (os. Amnell) ja isä Aaro Pekkarinen. Lempi ja Aaro vihittiin Luupuveden koululla 19. joulukuuta 1926. Sieltä he muuttivat Iisalmen maalaiskunnan kirkonkylän koululle opettajiksi 1930-luvun alussa.
Tuulikin varhaislapsuus päättyi kansakoulun alkamiseen ”äidin ja isän” koulussa hyvin turvallisesti. Nuoruusvuodet kuluivat talvisodan varjossa. Iisalmen maalaiskunnan koulua käytettiin ajoittain sotasairaalana, joten koulunkäyntiin tuli katkoja.
Sodan kestäessä valtiovalta määräsi työvelvollisuuden kaikille 15 vuotta täyttäneille. Vuonna 1944 Tuulikille osoitettiin työtehtävät Ylemmäisen kylän Sirviön maatilalta. Kesän kuluessa hän joutui kaikenlaisiin maataloustöihin karjanlannan levityksestä juurikkaiden nostoon.
”Parasta mitä säännöllinen kesätyö, kokkelipiimä, ruisleipä ja muu riittävä ravinto antoivat kasvavalle nuorelle, oli voimistuminen fyysisesti. Murrosikäisen väsymys ja voimattomuus katosivat vähitellen.”
Hänen harrastuksiinsa tuohon aikaan kuuluivat toiminta Lottatyttöjen järjestössä, sen jälkeen Iisalmen Nuorisoseurassa sekä voimistelu ja käsityöt.
”Koulu – itsestäänselvyys” – lukion päästötodistus ja ylioppilastutkintotodistus Iisalmen yhteislyseosta 1948, kansakoulunopettajantutkinto Jyväskylän Kasvatusopillisesta Korkeakoulusta 1950.
Ensimmäistä opettajanvirkaansa Tuulikki haki Alastaron kirkonpiirin kansakoulusta ja tuli heti valituksi. Koulu- ja elämäntyö alkoivat 18.8.1950.
Opettajatoverinsa Taimi Jokisen opastuksella hän lähti mukaan Nuorisoseuran kuoroon, jota johti opettaja Sulo Suominen. Oman asevelvollisuuteni päätyttyä tammikuussa 1950 menin minäkin ”Suomisen kuoroon” laulamaan. Siellä kuoroharjoituksissa näin Tuulikin ensikerran. Seuraavana talvena harjoittelimme molemmat Alastaron Nuorisoseuran järjestämällä näytelmäkurssilla Maamiesseurantalolla ”Savon sydämessä” -näytelmää. Näissä harjoituksissa tutustumisemme alkoi ja johti kihlaukseen 12.6.1952. Meidät vihittiin 30.12.1952 Iisalmen maalaiskunnan kirkossa suuren sukulais- ja ystäväjoukon läsnäollessa. Yhteinen taipaleemme alkoi.
Omaan kotiimme, Vainiokairukselle, muutimme 2. marraskuuta 1956. Uudistilalla vastaan tuli paljon vaikeuksia, joista osa etukäteen arvaamattomia. Yhteisvoimin ne kuitenkin vähitellen saatiin voitettua. Meidän molempien kristillis-isänmaallinen elämänkatsomus oli vahvana tukena.
Lapsia syntyi perheeseen viisi: Simo 1953, Aino 1954, Paavo 1956, Leena 1961 ja Juha 1964.
Tuulikilla oli koko elämänsä ajan monia harrastuksia. Hän oli Alastaron Naisvoimistelijoiden perustajajäseniä, ja toimi seuran sihteerinä lähes 10 vuotta. Moni kaunis villapaita syntyi hänen käsissään. Eläkevuosinaan Tuulikki maalasi paljon kauniita tauluja, ja osallistui moniin sekä Loimaan Taideseuran että valtakunnallisiin opettajien järjestämiin näyttelyihin. Hunnaan kotiseutumuseon emäntänä hän teki vuosinäyttelyjä museon tiloihin ja hoiti usein yleisön kahvituksia.
Kirjoitin eläkevuosinani kymmenkunta vuotta kotiseutuaiheisia kirjoja. Tuulikki oli aina valmis toimimaan oikolukijana ja kriitikkona. Keskustelimme kirjoituksistani, ja joskus kävi niin, että hän sanoi: ”Kirjoitusta on korjattava, tekstin ymmärrettävyys on heikko.” Niinpä kirjoitin kohdan uudelleen. Ilman Tuulikin apua ei kirjojen kirjoittaminen olisi onnistunut.
Eläkevuodet kuluivat nopeasti. Eräänä päivänä kauhukseni huomasin Tuulikin vaikeudet jokapäiväisessä elämässä. Hänellä todettiin hitaasti etenevä, vaikea sairaus. Vuosien kuluessa sairaus riisui häneltä kaiken toimintakyvyn. Lopulta hän tarvitsi apua lähes kaikissa toiminnoissaan. Viimeisenä menivät puhe- ja liikuntakyky.
Mielelläni hoidin Tuulikkia hänen omaishoitajanaan yhteisessä kodissamme niin pitkään kuin mahdollista, ja sen jälkeen hän sai hyvää hoitoa Loimikodin Ilola-koti III:ssa. Tuulikki nukkui ikiuneen rauhallisesti helmikuun ensimmäisen päivän aamuna 2016. Vähän yli 63 vuotta yhdessä kuljettu taival oli päättynyt.
Rakkaudella muistellen
Jaakko
Jätä kommentti