Kategoria: Sukuviestit

Sukututkimuksesta

Vuosi on lopuillaan ja taas jännittää, onko jouluna lunta. Olen kuluneen vuoden aikana päässyt hieman tutustumaan sukututkimukseen ja ajattelin jakaa muutaman sanasen aiheesta.

Tekniikka avaa uudenlaista tehokkuutta myös sukututkimukseen. Jotkin sukummekin jäsenetkin ovat tehneet geenitestin, jonka tuloksena näkee, mistä päin maailmaa oma geeniperimä ovat peräisin. Itse asiassa sen avulla voi jopa nähdä, mitä reittiä esivanhempamme ovat päätyneet Afrikasta Suomeen. Ovatko he tulleet esim. Länsi-Euroopan kautta vai kiertääkö reitti kauempaa Aasiasta. Testi ei pysty näyttämään aivan kaikkea vaan nainen pystyy seuraamaan äitien linjaa (XX) ja mies isien (XY), mutta tällä menetelmällä päästään siis aivan ensimmäisiin ihmisiin saakka, mikä on uskomatonta. Välillä testit tuottavat myös yllätyksiä ja niiden avulla saattaa löytyä uusia sukulaisia, esim. sisaruksia, joiden olemassaolosta ei ole aiemmin tiedetty. 

Kuten tiedetään Suomessa ja maailmalla on paljon ihmisiä, jotka harrastavat sukututkimusta. Nyt netistä löytyy palveluita, kuten Geni ja MyHeritage, joissa käyttäjät luovat yhteistä, koko maailman sukupuuta ja jakavat sukulaissuhteitaan muille. He käyvät läpi digitoituja asiakirjoja (esim. kirkonkirjoja) ja yhdistelevät niiden tiedonmurusista, kuten nimistä, syntymävuosista ja -paikoista, karttaa esivanhemmistamme ja historiastamme. Sukututkimusta harrastava ystäväni haki minulle Genistä kaikkien neljän isovanhempani sukupuut. Yhden isovanhempani juuret juonsivat Euroopan kuninkaallisiin ja koska heidän osaltaan sukututkimusta on ymmärrettävästi tehty enemmän, juontavat sukujuuret jopa 400-luvulle asti.

Alla on Genistä löytyvä sukupuuni sukuseuramme osalta ja siinäkin on tähän mennessä päästy jo 1500-luvulle asti:

2. Heikki Juhani Mäkimattila s. 30. tammikuuta 1943, Mäkimattila, Männistö, Alastaro, Finland (Suomi); k. 14. toukokuuta 2007

3. Oiva Heikki Mäkimattila s. 10. elokuuta 1904, Mäkimattila, Männistö, Alastaro, Finland (Suomi); k. 1. huhtikuuta 1972, Luonnonmaa, Naantali, Finland (Suomi)

4. Paul Erkki Antinpoika Mäkimattila s. 4. helmikuuta 1866, Mäkimattila, Männistö, Loimaa, Finland (Suomi); k. 2. huhtikuuta 1925, Mäkimattila, Männistö, Alastaro, Finland (Suomi)

5. Antti Antinpoika Mäki-Mattila s. 25. toukokuuta 1833, Mäki-Mattila, Männistö, Alastaro, Finland (Suomi); k. 24. lokakuuta 1898, Mäkimattila, Männistö, Alastaro, Finland (Suomi)

6. Anders Eriksson Mäki-Mattila s. 10. elokuuta 1808, Alastaro, Finland (Suomi); k. 7. joulukuuta 1837

7. Erik Andersson Mäki-Mattila s. 17. huhtikuuta 1772; k. 7. heinäkuuta 1809, Alastaro, Männistö.

8. Antti Heikinpoika Mäki-Mattila s. 23. marraskuuta 1746, Paavola, Honkilahti, Finland (Suomi); k. 7. syyskuuta 1807, Mäki-Mattila, Männistö, Alastaro, Finland (Suomi)

9. Heikki Yrjönpoika Mattila s. 11. heinäkuuta 1712, Honkilahti, Finland (Suomi); k. 3. maaliskuuta 1779, Mattila, Männistö, Alastaro, Loimaa, Finland (Suomi)

10. Yrjö Martinpoika Paavola s. 1680, Honkilahti, Finland (Suomi); k. 7. syyskuuta 1740, Honkilahti, Finland (Suomi)

11. Martti Simonpoika Paavola s. ennen vuotta 1651, Tuomola, Kirkonkylä, Yläne, Finland (Suomi); k. maaliskuussa 1727, Paavola, Honkilahti, Honkilahti, Finland (Suomi)

12. Simo Timonpoika Tuomola s. noin 1620; k. 28. kesäkuuta 1691, Kirkonkylä, Yläne, Finland (Suomi)

13. Timo Yrjönpoika Rekola s. noin ennen vuotta 1580; k. vuoden 1638 jälkeen, Tuomola, Kirkonkylä, Yläne, Finland (Suomi)

Sama lista löytyy nettisivuiltamme osoitteesta https://www.makimattila.net/historia.

Eräs sukututkija otti meihin taannoin yhteyttä ja liitän hänen viestinsä tähän esimerkkinä alan harrastajien työstä. 

___________________________________________________

Hei! 

Päädyin sattumalta sukunne nettisivuille Vainio-sukua selvitellessäni ja havaitsin Irja Eeva Ainikki Mäkimattilan äidin, Suoma Amandan, tiedoissa ristiriitaa omiin tutkimuksiini nähden ja päätin raportoida asiasta, jos vaikka haluatte muuttaa jotakin. 

Suoma Amanda ei ole syntynyt Keikyässä, eikä ole ollut syntyessään Krenkku. 

Hän on syntynyt 22.3.1897 Huittisissa vanhempinaan Meskalan Urpon talon Ojalan torpan torppari Frans Ojala ja tämän vaimo Matilda Aaprahamintytär.

Huittinen syntyneet 1893 – 1907, kuva 159, s. 320 

Huittinen rippikirja 1894 – 1903, kuva 43, s. 1037, AP_III, Meskala, Urpo, Ojalan torppa

Suoma Amandan isä Frans lunasti Ojalan torpan ja hänestä tuli talollinen, mutta kesällä 1904 perhekunta kuitenkin muutti Huittisista Vampulaan, jossa Frans ryhtyi 1/3-manttaalin talon, Krenkun, isännäksi. Suoma Amanda oli tällöin 7-vuotias.

Huittinen rippikirja 1903 – 1912, kuva 300, s. 1314, AP_III I Aa:49

 Huittinen muuttaneet 1893 – 1912, kuva 65, s. 118

Muuttotiedoissa perheen sukunimi on vielä Ojala. Perheen kaksi vanhinta lasta ovat jo konfirmoituja ja saaneet oman rivin muuttokirjaan. Äidin nimeä ei jostakin syystä ole merkitty. Vampulaan saapuneissa äitikin on mukana ja ilmi käy myös sijainti Vampulan rippikirjassa, sivulle 542.

Vampula muuttaneet 1890 – 1904, kuva 40, s. 75

Vampula rippikirja 1901 – 1911, kuva 545, s. 542, Vampula, Krenkku 1/3 mtl

Seuraavassa rippikirjajaksossa on Krenkun talon sivulla merkintä Suoma Amandan lähdöstä naimisiin Alastaron Mäkimattilaan.

Vampula rippikirja 1912 – 1922, kuva 521, s. 516, Vampula, Krenkku 1/3 mtl 

__________________________________________________

Rauhaisaa joulua ja hyvää uutta vuotta 2025 koko suvulle!

Aku Mäkimattila

Terveiset Bostonista Yhdysvalloista – tai tarkemmin ottaen Charles-joen toiselta rannalta, esikaupunki Cambridgestä. Olen viettänyt täällä vuoden vierailevana tohtoriopiskelijana MIT-yliopiston taloustieteen laitoksella. Täällä on huippuluokan puitteet tehdä tutkimusta, opiskella ja tutustua alan johtaviin tutkijoihin; laitoksella työskentelee esimerkiksi viisi taloustieteen nobelistia.

Kotikaupunkini Cambridge on hieno paikka elää, suorastaan lintukoto. Kaupungin yliopistojen MIT:n ja Harvardin opiskelijat muodostavat asukkaista suuren osan, mikä luo kaupunkiin omaleimaisen eläväisen tunnelman. Opiskelijat tulevat kaikista maailmankolkista, joten kansainvälisenä opiskelijana on helppoa asettua muiden kaltaistensa joukkoon. Ronald Reaganin vuoden 1988 toteamus on edelleen totta ainakin tässä monikulttuurisessa kaupungissa: “Voit muuttaa Ranskaan, mutta sinusta ei voi tulla ranskalaista. Voit muuttaa Saksaan, Turkkiin tai Japaniin, mutta sinusta ei voi tulla saksalaista, turkkilaista tai japanilaista. Mutta kuka tahansa, mistä tahansa maailman kolkasta, voi tulla Amerikkaan ja tulla amerikkalaiseksi.”

Bostonin seutu on läpi historian ollut yksi Euroopasta saapuvien siirtolaisten tyypillisistä kohteista. Vuoden 1620 marraskuussa 102 puritaania saapui Englannista Mayflower-laivalla seudulle ja perusti ”Uuden-Englannin” ensimmäisen pysyvän eurooppalaisen siirtokunnan. Suomesta siirtolaisia lähti Amerikkaan erityisesti 1900-luvun alkuvuosina, monet parempaa toimeentuloa etsimään. Mäkimattiloita ei minun tietojeni mukaan ollut tuolloin lähtijöiden joukossa – ehkä Alastarolla oli hyvä elää. Myöhemmin toki tämänkin suvun jäseniä on asettunut Atlantin länsipuolelle.

Kevätterveisin

Mikael Mäkimattila

Asun Cambridgessa yhdessä kuvan puutalon asunnoista

Lukijoille,

Liekö sattumaa vai onko kyseessä ikäkausi-ilmiö, kun tämä Mäkimattilan Sukuviesti kertoo kolmesta arkistointi- ja museointihankkeesta suvussamme.

Syksyllä 2023 Jaakko ja Tuulikki Mäkimattilan harrastuksista ja elämäntyöstä syntynyt arkistokelpoinen materiaali talletettiin Loimaan kotiseutuarkistoon. Kyseessä on sukua sivuavaa pääosin Alastarosta kertovaa aineistoa, joista vanhimmat ovat perintöä jo isoisiämme edeltävältä ajalta. Vuosiluvuissa aineiston vanhimmat dokumentiit asettuvat aivan 1900 luvun alkuun. Vanhempieni sukupolvi oli säästänyt lähes kaiken, joten arkistokelpoisen materiaalin seulominen vei aikaa. Onneksi kotiseutuarkisto on kiinnostunut myös ajallisesti ja paikallisesti tyypillisten elämäntapojen ja henkilökohtaisten kokemusten tallentamisesta, mikä oli helpotus arkiston kasaamisessa. Isäni oli museo- ja kotiseutumies, joka keräsi kaikkea paikallishistoriaa ja julkaisi Alastaro-aiheisia kirjoja. Arkistoon tutustumalla saa nyt näkymän myös materiaaliin, jota isä keräsi aikalaisiltaan tai oli saanut perintönä suvussa. Oletettavasti ainakin osa on nyt uniikkia, koska alkuperäinen materiaali on nykyisin vaikeammin jäljitettävissä.

Elokuussa siirrettiin Tuulikki Mäkimattilan opiskelu- ja opetustyöstään keräämää materiaalia Jyväskylän yliopiston Tiedemuseon avoimen tiedon keskukseen, joka sijaitsee Jyväskylän Yliopistossa ja kuuluu siellä Kulttuuri- ja luonnonperintökeskukseen. Äitini opiskeli Jyväskylän kasvatusopillisessa Korkeakoulussa, joka nykyään on Jyväskylän yliopisto. Aineisto koostuu opettajakoulutuksesta vuonna 1949, harjoitustöistä, käsityö- ja opinnäytetöistä.

Tuulikki Mäkimattila toimi Alastarolla peruskoulun opettajana yli 40 vuotta ja keräsi aikansa oppilaista paitsi luokkakuvat myös julkaistuja tietoja leikekirjoiksi. Kuvauksia koululaitoksesta ja opettajan työstä on paljon.

Suomessa siirryttiin 70-luvulla kansakoulusta peruskouluun, jolloin tuli mahdollisuus lisäkoulutukseen. Äitini erikoistui peruskoulunopettajaksi taideaineissa ja matematiikassa, koska entisistä luokanopettajista tuli aineopettajia.

Äiti oli Loimaan taideseuran jäsen ja siltä osin taidetta ja muita harrastuksia on tallennettu kotiseutuarkistoon.

Marraskuussa 2023 siirrettiin Kerttu Mäkimattilalta periytyviä tekstiilitöitä ja kudontaa Suomen Käsityömuseoon. Matkasta, jolle osallistuivat Maria Mäkimattila, Mari Virtanen ja Tiina Nepponen on Mari kirjoittanut suvun Facebook-sivuille elävän kertomuksen kuvien kera.

Kerttu Mäkimattilan tekstiilityöstä on loimaalainen Raija Kouri kirjoittanut laajan artikkelin Saviseudun Joululehteen, joka on mukana tässä sukuviestissä. Käsityömuseolle esitettiin toive saada aikaan aiheeseen liittyvä näyttely. Ehkäpä seuraavaksi saadaan nähdä Kerttu Mäkimattilan alastarolaisen tekstiilityön erikoisnäyttely.

Simo Mäkimattila

---

Muistelu osallistumisesta todennäköisesti Kertunpirtin viimeiseltä kutomakurssilta

Oli ehkä vuosi 1961 jolloin olin noin 9-vuotias. Olimme tätini Riikka Jaakkolan, silloin vielä Mäkimattila, Kerttu-tädin kurssilla. Yövyin isovanhempien luona, joka oli silloin myös tädin koti. Tädin kanssa kuljimme polkupyörillä Kertunpirtille jonne matkaa oli noin 2-3 kilometriä.

Astuessani sisälle Kertunpirttiin oli ensin pieni eteinen josta avautui ovi kutomotilaan. Ovesta oikealle oli muuri, jota lämmitettiin talviaikaan. Oven ja muurin väliin jäi tila, johon mahtui pienet kangaspuut. Merkkiä en muista mutta työleveys niissä oli noin 60-80 senttiä. Näissä puissa sain kutoa. En muista oliko äiti antanut langat. Kerttu-tädin kanssa yhdessä suunnittelimme mallin, loimme loimen sekä laitoimme puihin. Sain kutoa!

Sitä en muista, oliko paikalla muita kutojia tätini lisäksi. On mahdollista, että kyseinen kesä oli viimeinen jolloin Kerttu-täti piti kurssia.

Muurin toisella puolelta meni ovi pieneen ”keittiöön”, jossa äitini, Hanna-Maija Nepposen s. Mäkimattila kertomana opiskeltiin teoriaa.

Pääsin myös Kerttu-tädin kanssa käymään hänen kodissaan, joka oli noin sadan metrin päässä. Pienestä tytöstä oli jännittävää mennä tädin kanssa ”metsäpolkua”. Kerttu-täti tuntui lämpöiseltä ihmiseltä, joka otti lapsen huomioon. Häneen olisi ollut mielenkiintoista tutustua paremmin.

Pieni asia on myös jäänyt mieleen. Isovanhempani olivat tarkkoja rahasta. Yhtenä päivänä sain hakea kaupasta tikkarin. Se oli Lollipop-niminen ja maksoi 10 penniä.

Oman mummuni luona sain myöhemmin kutoa tyynyliinakankaan, joka on edelleen valmistamatta.

Kiitollisena edellisiä sukupolvia muistaen Maria Virtanen

Kerttu Mäkimattilan Kalle-veljen tyttärentytär

---

Mäkimattilan suku ry:llä on nyt oma suljettu Facebook-ryhmä, jossa voidaan jutustella ja jakaa kokemuksia ja tietoa. Liittyessäsi sinulta kysytään, mitä kautta kuulut sukuun. Tämän avulla varmistamme, että ryhmässä on vain sukumme jäseniä. Liity mukaan painamalla alla olevaa logoa!

• Facebook

---

Hyvää Joulua ja onnellista Uutta Vuotta kaikille sukumme jäsenille!

---

Puheenjohtajan tervehdys

Mäkimattilan sukuseura kokoontui 15.10.2022 kolmen vuoden välein pidettävään kokoukseen Kauttuan Ruukinkartanoon Euraan.

Ennen kokousta oli mahdollisuus vierailla Alvar Aallon terassitalossa sekä osallistua opastettuun kävelykierrokseen ruukkialuella. Ilma ei suosinut tutustumiskierroksia vaan oli sateinen ja tuulinen. Kierros antoi kuitenkin mielenkiintoista tietoa ruukin historiasta ja merkityksestä.

Ennen kokousta nautittiin myös maittava lounas. Ruokailun aikana keskustelu oli todella vilkasta ja monin osin päivitettiin kuulumisia.

Varsinainen sukuseuran kokous päästiin aloittamaan aikataulun mukaan klo 15. Kokous eteni sujuvasti sääntöjen mukaisen esityslistan mukaan. Vanha hallitus jatkaa muuten, mutta Juha Nepposen tilalle valittiin Simo Mäkimattila.

Ehkä runsain ja monipuolisin keskustelu käytiin sopivasta yhteydenpitokanavasta. Sellaiseksi valittiin lievällä enemmistöllä Facebook. Hallitus on jatkotyöstänyt asiaa ja päätettiin perustaa Facebook-kanava suvun jäsenille vapaamuotoista keskustelua varten. Tarkoitus on katselmoida seuraavassa sukukokouksessa keskusteluryhmän jatkoa.

Uusi hallitus piti ensimmäisen kokouksensa, joka oli myös järjestäytymiskokous, 16.4.2023. Siinä valittiin minut, Heikki Varantola, puheenjohtajaksi. Olen Suoma ja Antti Mäkimattilan Eeva tyttären poika ja asun Turussa. Pyrin olemaan luottamuksen arvoinen ja toimimaan sukuseuran parhaaksi.

Vielä kesäterveisin!

Heikki Varantola

P.S. Heidi Honkanen luopui sukuseuran hallituspaikastaan. Jos joku tuntee tehtävän kiinnostavan, niin ota yhteyttä minuun (Heikki Varantola, heikki.varantola@pp.inet.fi tai 0400 522 577) tai muuhun hallituksen jäseneen.

Sama

---

Aateluus velvoittaa

Sukuseuran jäseniä yhdistää paitsi sama perimä myös peritty suvun historia, suvun kotipaikka, tai kaukaisten esivanhempien asuinseutu. Sukuun kuulumalla olemme tavallaan kuin entisaikojen aatelisia.

Uutena hallituksen jäsenenä mietin mikä on suvun merkitys. Minulla on kaksi lasta ja kolme lastenlasta, siispä mietin mitä Mäkimattilan suku heille voisi merkitä.

Itse elin lapsuuden ja nuoruuden Alastarolla Ilolan kylässä. Isäni oli mv Jaakko Mäkimattila, joka viljeli Vainio-Kairuksen tilaa. Suhteet ja vuorovaikutus sukulaisiin oli tiivistä, olivathan lähes kaikki sukulaiset jotenkin sidoksissa maatilatalouteen. Suvun pitkä historia Alastarolla oli paitsi näkyvä myös osallistuva. Silloin 50- ja 60-luvulla Alastaro oli taloudellisesti toimeentuleva, yhteiskunnallinen elämä oli vilkasta ja paljon käytiin kylässä sukulaisia tapaamassa. Talollisten ja viljelijöiden Mäkimattilan suku ja sen kotiseutuun liittyvät arvot olivat hyvin yhtenäiset.

Mutta mitä sukulaisuus voi tarjota nouseville polville?  Tein akateemisen urani Helsingin teknillisen korkeakoulun Vuoriteollisuusosastolla metallurgiaan liittyen. Työurastani 31 vuotta  tein suomalaisessa monikansallisessa hissiyhtiössä tuotekehitys- ja tutkimustehtävissä, joista suuren osan ulkomailla asuen tai muuten globaaleissa tehtävissä, jotka radikaalisti poikkeavat Alastaron maalaismaisemasta johon kasvoin. Olen vuosien varrella paitsi työskennellyt myös muuten viettänyt aikaa ulkomailla tutustuen moniin kansallisuuksiin ja heidän tapoihinsa. Työnantajani yritys kasvoi monikymmenkertaiseksi kolmessa vuosikymmenessä ja siihen liittyvät kansainväliset toiminnot olivat pääroolissa. Mikä on suvun merkitys eri kulttuureissa? Voi sanoa, että oman suvun ja sen kautta meihin iskostuneet arvot ja niiden tunnistaminen itsessä ovat usein erittäin hyviä ja hyödyllisiä. Kotiseudun työkulttuuri on ollut yksi menestystekijä. Siihen liittyvä kulttuuriosaaminen peritään lapsuudessa ja nuoruudessa myös suvulta. Vieraiden, eri kulttuureista tulevien kollegoiden kanssa yhteisten ongelmien ratkominen vaati juuri kulttuuriosaamista ja yllättävästi siinä paras oppikirja onkin oma tausta, jonka osana suku on.

Simo Mäkimattila

---

Jäsenmaksu

Sukukokouksen päätöksen mukaisesti sukuseuran talouskohtainen jäsenmaksu kaudeksi 2023-2025 on 25€, mikä pyydetään täten maksamaan sukuseuran tilille Alastaron Osuuspankki FI6350050940085115 mahdollisimman pian.

Mikäli et muista, oletko jo maksanut tämän kauden jäsenmaksusi, voit kysyä asiaa osoitteesta suku@makimattila.net.

---

Kuollut

Pekka Juhani Pesso, 19.8.1939 – 15.4.2023.

---

Kippari, Kuivasluoto, Velkua 15.8.2021

Päässäni soi ”Vielä on kesää jäljellä…”, laulun sanat, sillä tällä hetkellä helteet hellivät ainakin täällä Turun saaristossa. Isäni Juhani lauloi tuota Mamban laulua tosin vielä usein lokakuussakin, mahtavaa positiivista ajattelua!

Istun mökkimme terassilla ja hengittelen raikasta meri-ilmaa. On se vaan kumma, miten täällä kaikki huolet tuntuvat hieman hellittävän ja mieli rauhoittuu. Maailmantilanne sotineen ja inflaatioineen jäytävät mieltä taustalla, mutta täällä niitäkin pääsee pakoon, ainakin hetkellisesti. Etätyöt mahdollistavat, että voi nauttia mökkielämästä ja saaristosta pitkälle syksyyn.

Velkua ja saaristo on ollut suvullemme hyvin tärkeä paikka jo useita vuosikymmeniä. Vaarini Heikki kävi kalastamassa Pikarin saaressa ja sukumme olikin ensimmäisten kesämökkiläisten joukossa täällä Velkualla. Nykyään Velkua on liitetty Naantalin kaupunkiin. On hienoa huomata, miten paikkakunta pysyy viriilinä; lossit kulkevat saarien välillä kuljettaen vakituisia asukkaita ja koululaisia läpi vuoden. Juuri valmistui uusi hirsirakenteinen koulurakennus ja rannasta löytyy pieni kauppa ja kesäravintoloita, jotka ottavat vastaan niin mökkiläiset kuin veneilijätkin.

Edelleenkin meidän sukumme on vahvasti Velkualla edustettuna. Paikallinen tuttavani sanoikin minulle kerran, ettei enää pysy perässä kuka on kenenkin serkku tai pikkuserkku. Uskon, että meri ja saaristo on ollut, ja on, meitä yhdistävä tekijä. Tärkeää vastapainoa arkeen, niin maatilan töille, kuin vilkkaaseen kaupunkilaishälinäänkin. Täällä ihminen antaa aikaa omille ajatuksille ja luvan pysähtyä.

Toivotaan että leudot lämpimät säät jatkuvat pitkälle syksyyn, vielä on kesää jäljellä!

Terveisin,
Maria Mäkimattila

23.8.2022

Hei

Kesälomani jatkuessa taas nyt elokuussa ja mieheni ollessa jo taas töissä päätin lähteä tekemättömiä kotitöitä pakoon eilen. Ystäväni Maritta tarjoutui autonsa kera mukaani. Lähdimme visiteeraamaan edesmenneen Kalevi-isosetäni Kirsti-puolisoa Loimaan Alastarolle.

Pääsimme iloisesti tervetulleina Alastaron Koskelle käymään kesähuvilalle. Osana päivän teemaa oli noutaa suvun valokuvia ja Olavi-pappani vanhoja sota-aikaisia kirjeitä, toki toimittaakseni kirjeet Kari-enolleni Tammisaaren seudulle myöhemmin viikolla. Kirjeitä on muutama, mutta muste niin haalistunutta, etten oikein saa selvää. Niissä on leimana Kenttäposti tai Sotasairaala.

Valokuvissa voi nähdä mm. Pesson kaunotarta aikanaan eli Pesson Helenaa, joka kyllä oli järkyttävän ujo koko ikänsä, ei kokenut olevansa mikään kaunotar ollenkaan. Sepä olisi luku sinänsä, ns. saviseudun sanoisinko jopa korskea vaatimattomuus! Kuvissa paljon muitakin, itselläni aion pitää vanhempieni ja äidin puolen isovanhempieni Kaisan ja Olavi Pesson hääkuvat. Niitä en enolle luovuta.

Saimme kaffetta ja ihailimme upeata Loimijoki-maisemaa kesäisenä päivänä kuistilla istuen, sää oli siis todella upea. Tutustuimme pihaan ja halusin nähdä Kirstin kuvataidetta, mielestäni aika ammattimaisia töitä. Sain valita haluamiani ja nyt aion kehystyttää jokimaalauksen. Se on tehtävä kiireesti ennenkuin unohtuu.

Ystäväni ja Kirsti kertoilivat kukin matkoistaan jopa asumisistaan hiukan aikaa, Kirsti työmatkallaan Uzbekistanissa, kursseilla Espanjassa ja ystäväni Turkissa talvikausina. Taulujen aiheet saivat osin näin taustoitusta. Väittäisin kyllä, että myös Loimijokimaiseman valo oli tuolla kelillä täydellinen eilen!

Heidi Honkanen

Kutsu sukukokoukseen

Kolme vuotta on taas vierähtänyt edellisestä sukukokouksesta ja on aika kokoontua. Tällä kertaa kokouksen pitopaikkana on ravintola Kauttuan Ruukinkartano Eurassa. Ilmoittautumiset Heikki Varantolalle (sähköposti: heikki.varantola@pp.inet.fi tai tekstiviestillä numeroon 0400-522 577).

Kokouksen yhteydessä on buffet-ruokailu, jonka hinta on 42€ / henkilö (5-12-vuotiaat puoleen hintaan ja alle 5-vuotiaat ilmaiseksi). Ruoka maksetaan paikan päällä.

Aika: Lauantaina 15.10.2022, klo 12:00
Paikka: Kauttuan Ruukinkartano, Sepäntie 3, 27500 Kauttua

Päivän ohjelma

Klo 11: Mahdollisuus vierailla Alvar Aallon terassitalossa 5€ lisämaksusta (Alvar Aallontie 4).
^{https://www.eura.fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/kulttuuri/alvar-aalto-eurassa/alvar-aallon-terassitalo/}
Klo 12: Kävelykierros, jossa tutustutaan ruukkialueeseen
Klo 13: Ruokailu
Klo 15: Kahvi ja sääntömääräinen vuosikokous
Klo 17: Tilaisuus päättyy

Tilaisuuden yhteydessä on mahdollisuus maksaa tulevan kauden jäsenmaksu käteisellä (+ mahdollisesti MobilePay:llä).

Vaikka et pääsisi osallistumaan, niin pyydämme lähettämään sähköpostiosoitteesi Heikille, koska jatkossa kutsut lähetetään vain sähköisesti.

Pyydämme ilmoittautumaan 18.9.2022 mennessä.

Tervetuloa!

Sukuseuran hallitus

Mäkimattilan suku ry:n sukukokous

Paikka: Kauttuan Ruukinkartano, Eura
Aika: lauantai 15.10.2022, klo 15:00

Esityslista:

1. Kokouksen avaus
2. Päätösvaltaisuuden toteaminen
3. Puheenjohtajan, sihteerin, pöytäkirjantarkastajien ja ääntenlaskijoiden valinta
4. Esityslistan hyväksyminen
5. Kauden 2020-2022 tilinpäätös, toimintakertomus sekä toiminnantarkastajan lausunto
6. Tilinpäätöksen vahvistaminen ja vastuuvapauden myöntäminen
7. Toimintasuunnitelma, talousarvio sekä talouskohtainen jäsenmaksu vuosiksi 2023-2025
8. Keskustelu sopivasta yhteydenpitokanavasta tulevaisuudessa
9. Sukuseuran hallituksen jäsenten ja toiminnantarkastajan valinta seuraavalle kaudelle
10. Pöytäkirjan hyväksyminen
11. Kokouksen päättäminen

Muistoja Alastarolta

Sisareni Liisan kummit olivat Hilkka Jurvelin ja Erkki Mäkimattila.

Hilkka oli otettu Filppulan naapuriin Pietilään kasvatettavaksi suuresta perheestä. Häntä kutsuttiinkin Pietilän Hilkaksi. Hilkka oli äitini Eevan (os. Mäkimattila) ja tietysti muidenkin Filppulan tyttärien ystävä. Hän oli äitini kanssa lähes saman ikäinen.

Hilkka tunnettiin varmaan Alastarolla laajemminkin, koska hän oli pankissa töissä ja muistaakseni säästöpankissa. Hän asui pankin yläkerrassa. Liisa ja Irja-täti, joka oli vanhin Filppulan tytöistä, kävivät tapaamassa häntä Porista useita kertoja. Minä muistan Hilkan iloisena ja punaposkisena henkilönä.

Liisa teki matkoja Alastarolle yksinkin vähän myöhemmin. Hän muistaa yöpyneensä mm. Rautalassa, josta jäi mieleen pullansiivut voilla voideltuina, Nepposilla ja Koholla.

Erkki-eno Liisan toisena kummina ja nuorena poikana oli kuulemma käyttäytynyt hassusti. Hän oli ollut niin ujo, että oli seurannut koko tapahtumaa oven raosta tulematta paikalle. Minulla on sellainen käsitys, ettei hän myöhemmällä iällään ollut enää ujo.

Joulun aikaan ja äidin sisaruksiin liittyi tapa tavata aattoaamuna aikaisin. Meillä oli kauppapuutarha Porissa. Joulunalusaika oli kiireistä koska piti viimeistellä joulukukkakorit, viedä niitä torille myytäväksi ja toisaalta pakata ja jakaa tilatut kukat. Kaiken kiireen keskellä oli nimipäiväkahvit, Eevan päivä, aattoaamuna klo 7. Kahville tulivat Else-täti Sakari-puolisoineen ja Irja-täti Porista sekä Erkki ja Aune Alastarolta. Erikseen muistan, että Alastarolta oli aina tuliaisina vehnäjauhoja ja munia. Niistä äiti leipoi myöhemmin kakkoja.

Liisan muisteluista kokosi Heikki Varantola

Kevät on taas täällä ja rokotusten etenemisen myötä ilmassa on toivoa koronapandemian päättymisestä. Sosiaalisten kontaktien välttely menneen reilun vuoden aikana on osoittanut, miten nopeasti voimme joutua poikkeamaan sellaisesta elämästä, jota pidämme normaalina. Pandemia on merkinnyt synkkiä asioita: sairautta, terveydenhuollon henkilöstön venymistä äärimmilleen ja taloudellisia haasteita. Vaikeammin havaittavissa ovat ne vaikutukset, joita pandemialla on ollut ihmisten mieleen. Monelle koululaiselle tai opiskelijalle eristäytyminen on saattanut merkitä jäämistä ulkopuoliseksi ja oppimisen hidastumista tai katkeamista. 

Tuntuu ristiriitaiselta kuulla samaan aikaan uutisia siitä, miten joillekin korona-aika on tarjonnut hyvän mahdollisuuden säästää rahaa ja esimerkiksi mökkien hinnat ovat nousseet kohisten. Pandemia onkin viimeistään osoittanut sen, että useat nykyisistä työtehtävistä eivät ole sidoksissa paikkaan, vaan niitä voi suorittaa tietoliikenneyhteyksien välityksellä. Vaikka kaupungistumisen trendin ei uskoisikaan pysähtyvän, on vaikeaa kuvitella pandemian jälkeen palattavan entisen kaltaiseen toimistotyöskentelyyn.  

Itselläni on viimeisen vuoden aikana ollut mahdollisuus viettää enemmän aikaa Alastaron seudulla, mikä onkin ollut tervetullut maisemanvaihdos. Erityisesti olen nauttinut pyöräilystä niin maanteillä kuin soralla. Pyörän selästä pääsee hyvin kokemaan luonnon eri vuodenaikoina ja Alastaron seudun maatalousmiljöö tuntuu itselleni kotoisalta. Monet tienpätkistä ovat nostalgisia myös siksi, että olen aikoinaan kouluikäisenä ajellut niitä isoisäni kanssa. Meillä oli usein tapana lähteä kesäiltana autolla kiertämään lähiseutuja.

Sähköpyörät helpottavat monelle vähemmän pyöräilleelle pidemmänkin lenkin tekemistä ja maiseman nopeampi vaihtuminen tekee matkanteosta kiinnostavampaa. Alastaron seudulta löytyy hienoja pyöräilymaastoja, joita ovat erityisesti jokivarret, esimerkiksi Loimijokea myötäilevä soratie Huittisista Vampulaan ja sitten päällystettynä Alastarolle. Pienenä nähtävyytenä tien varressa on presidentti Risto Rytin synnyinpaikka. Samalla tavalla pidän paljon myös Saharannantiestä Kojonperästä Majanojalle, josta voi jatkaa kakkostien yli Orisuolle ja ajaa Murronharjuntietä Punkalaitumelle. Punkalaitumelta löytyy taukopaikaksi kahvila Myötätuuli, joka jo nimensä puolesta kutsuu luokseen pyöräilijää. Muuten kovin montaa kesäkahvilaa ei seudulla ole tullut vastaan. Köyliössä toki avautuu tänäkin kesänä kesäkahvila Villa Linturissa.

Kevätterveisin 

Ilmari Mäkimattila

Näin hiljattain jossain sanan historiattomuus. Asiayhteyttä en muista, liekö liittynyt maailmanpolitiikkaan. Juurien ja historian merkitys selkeni minulle ja miehelleni tehtyämme yhden geenitestin. Jopa mieheni teki lopulta lisätestin pyynnöstä (nk isälinjan testin), kun hänen pohjalaissukunsa jäseniä otti yhteyttä. Meillä kummallakin on merkillisen paljon edustettuina ilmeisesti Ruotsissa asuvia. Tekevät näköjään enemmän testejä nämä Ruotsissa asuvat, verrattuna meihin täällä, jotka tunnemme suht hyvin juuremme.

En taida vielä alle 6-kymppisenä osata muistella lapsuudestani montakaan sukujuuriin liittyvää asiaa, toki olimme kesäisin paljon Alastaron Koskella ja muistan leikkineeni kyläkauppiaan tyttären kanssa ja enemmän isän puolen serkkujeni kanssa, äidin puoleiset serkuthan syntyivät myöhemmin. Molemmat vanhempani ovat Kosken kylästä. Itse asiassa isän perhe teki töitä äitini perheelle. Tästä juontaa suuri mielenkiintoni kaikkeen pieneenkin luokkaeroja käsittelevään pohdintaan. Ja, toki mieheni voisi pohtia tätä siitä näkökulmasta, että hän ahkerana pohjalaisena ei odota inspiraatiota vaan aamusta asti remontoi yleensä jotain. Minä taas saatan haaveilla, kunnes vauhdilla puserran kotityöt valmiiksi (elleivät peräti jää tekemättä)…

Kuluneena puolivuotiskautena on ollut kaikkea merkillistä. Turun koko keskustan toriparkkiremontti ja koronahiljaisuus ja sitä seurannut lomautus ollut uutta ja outoa; äitiäni olen päässyt tapaamaan vain hoitokodin aidalle, jne. Parasta ovat olleet poikani saamat työpaikat. Viime vuosina olen surrut kovasti, ettei helpolla tarjota töitä kuin niille nuorille miehille, joilla jo on jotain näyttöä tekemisistään. Eikä sellaista vastaavaakaan enää ole, kuin aikanaan Helsingissä, kun e.m. Pesson Kalevi esimerkiksi hommasi e.m. Merja-tädilleni nuorena työpaikan. Maailma on suurentunut.

Elokuun työrupeaman jälkeen nyt kesälomallani veimme juuri omenasatoa Paraisille puristettavaksi, tulikin ennätysmäärä mehua sieltä tänä vuonna (toinen sato tässä vasta). Aiomme sukuloida hiukan ja en sotkeennu remonttiin, vaan ompelen jotain. Vähän historiaa ja paljon uutta, niinhän on hyvä itse kullekin. Eli 100-vuotiaaseen taloomme ei ole tallella enää alkuperäisen mallisia ikkunoita, koska joskus 70-luvulla ne on korvattu sen aikaisilla ja niinpä tilasimme uusia.

Kohti uutta kautta ja epidemian ja itse koronan lievittymistäkin toivoen, Hyvää Syksyä Kaikille!

Turussa syyskuussa 2020,

Heidi Honkanen

Suomi on pitkä maa: Lapissa on ollut ennätysluminen talvi ja täällä etelässä ovat sukset jääneet varastoon odottamaan ensi talvea. Pääsiäisenä lunta satoi ja aurinko paistoi ainakin Tampereella muutaman minuutin välein. Kevät ei oikein osannut päättää, ollako vai eikö olla.   Mäkimattilan sukuseuran sukukokous pidettiin 19.10. Turussa. Iso kiitos kaikille osallistujille! Aurinko paistoi, tilaisuus oli leppoisa ja osallistujat hyvällä mielellä. Alkuun syötiin hyvin niin lämpimät, kylmät kuin jälkiruoat. Täydellä vatsalla oli sitten mukava tutustua toisiimme pienemmissä ryhmissä. Pidimme sääntömääräisen kokouksen, jossa edellisen kauden hallitus valittiin uudelle kaudelle. Olimme myös samaa mieltä siitä, että nyt, kun nettisivut ja sähköpostilista ovat olemassa, niin paperisia kirjeitä lähetetään vähemmän kuin edellisellä kaudella. Sähköpostilistalla on jo hyvin jäseniä, mutta tämän kauden tavoitteena on saada mahdollisimman moni suvun jäsen liittymään mukaan, jotta he saavat sukuviestit ja tietoa suvun asioista. Kokouksen jälkeen kävimme allekirjoittaneen johdolla läpi nettisivujen rakenteen ja sisällön ja kajautimme loppuun vielä muutaman yhteislaulun. Sukukokouksesta on vain puoli vuotta aikaa, mutta maailma näytti silloin kovin erilaiselta. Korona on hetkessä muuttanut elämäämme ja yllättänyt ihmiset eri puolilla maailmaa. Yhtenä yllätyksenä oli se, että sukuseuran hallitus ei voinutkaan kokoontua kasvotusten järjestäytymiskokoukseen 4.4.2020, vaan tässä tilanteessa se pidettiin videoneuvotteluna. Jännitti hieman etukäteen, kuinka saamme kuva- ja ääniyhteydet toimimaan, mutta hienostihan se sujui ja kokous saatiin pidettyä. Heidi Honkanen jatkaa tämänkin kauden sukuseuran puheenjohtajana. Hallituksen yhteistyö on sujunut hyvin, joten päätimme jatkaa suunnilleen samoissa tehtävissä sillä erolla, että valitsimme tälle kaudelle myös varapuheenjohtajan. Hän on Heikki Varantola.  Jotta sukuseuran budjetti pysyy tasapainossa, hallitus esitti ja sukukokous hyväksyi jäsenmaksun nostamisen 25 euroon taloutta kohti. Tällä katetaan nettisivujen ylläpito, Mäkimattilan sukuhaudan ylläpito sekä pari kertaa kaudessa laajalla jakelulla lähetettävä paperinen sukuviesti (esim. kutsu sukukokoukseen). Pyydämme maksamaan jäsenmaksun sukuseuran tilille: Alastaron Osuuspankki FI6350050940085115.  Osa jäsenistä maksoi maksun jo heti sukukokouksessa ja jos et muista, oletko maksanut, niin voit kysyä asiaa lähettämällä sähköpostin osoitteeseen suku@makimattila.net. Tilinumero ja maksun suuruus löytyvät myös nettisivuiltamme siltä varalta, että tämä viesti ehtii kadota bittiavaruuteen. Näinä aikoina korostuu jälleen suvun merkitys. Meitä on pyydetty pysymään kotona ja sosiaalinen kanssakäyminen ei olekaan enää itsestäänselvyys. Ekstrovertille tilanne voi olla haastava ja neljän seinän sisällä olo käy voimille, kun taas introvertti saattaa jopa nauttia, kun voi tehdä etätöitä kotoa käsin ja olla ihan vain itsekseen. Nyt voisi olla juurikin hyvä aika tarttua puhelimeen tai sähköpostiin ja kysellä sukulaisen kuulumisia. Miltä yhteydenpito näytti siihen aikaan, kun perinteinen kirje oli se tärkein yhteydenpitoväline varsinkin kauempana asuviin sukulaisiin? Nyt meillä on mahdollisuus kurkistaa tuohon maailmaan! Marjatta Koho on käynyt läpi vanhoja kirjeitä ja muutama niistä on tallennettu nettisivuillemme (sivujen alaosissa):   Aina Mäkimattilan kirje tyttärilleen vuonna 1900 Erkki Mäkimatttilan kirje tyttärelleen Martalle vuonna 1902 Helmi Kiviluodon kirje siskolleen Martalle Nuoren (11v) Antti Mäkimattilan ja äitinsä Ainan yhteiskirje Martalle vuonna 1904   Kirjeissä on huumoria, rakkautta, kaipuuta ja arkipäivän asioita. Lue ja nauti!   Aurinkoista ja tervettä kevättä toivottaen, Aku Mäkimattila

Muistelmia Alastarolta

Heikki Mäkimattilalla ja isälläni Dmitrij Varantolalla oli yhteisiä hankkeita Alastarolla. Tästä syystä pääsin usein mukaan Porista, missä perheellämme oli kauppapuutarha Musan Taimistot.

Matkoista on minulle jäänyt mieleen tietysti Heikki-sedän joviaalinen hahmo sekä Kerttu-tädin ankara mutta ystävällinen olemus. Opin tuntemaan myös lapset Jyrkin, Juhanin, Leenan ja Annan. He olivat kuitenkin kaikki selvästi minua vanhempia joten he jäivät vähän etäisiksi.

Mieleeni on jäänyt matkoilta tietysti monta asiaa mutta ottaisin esiin ainakin kaksi seuraavaa.

Navetassa näin Ensi-lehmän, jonka yllä olevassa taulussa oli sen tuotantolukuja. Siltä lypsetty maitomäärä oli suurempi kuin muiden ja rasvaprosentti, joka silloin oli tärkeä asia, oli korkea. Se katsoi minua suurilla lempeillä silmillään ja minä viivyin siinä kauan. Heikki-setä kertoi, että hänen tuttavaltaan Vehmaalla oli rehusato jotenkin menetetty. Sinne oli sitten toimitettu Alastarolta  rehua avuksi. Heikki-setä oli saanut vastalahjaksi vasikan, joka nimettiin Ensiksi. Siitä tuli ennätyslehmä. Sen poika oli sonni, josta kasvoi myöhemmin Mäkimattilan Inssi. Se oli suurikokoinen ja sen perinnölliset ominaisuudet olivat vahvat ja siirtyivät hyvin eteenpäin. Inssin jälkeläisiä syntyy vieläkin. Muistan koko jutun siksi, että sain siitä opetuksen, kun Heikki-setä sanoi, että hyvät teot palkitaan.

Toisena episodina muistan sen, kun keksin oivan leikin. Navetan vieressä oli kanala, missä kanat saivat olla vapaana lattialla. Kun menin ovesta sisään niin huomasin, että kanat lähtivät poispäin minusta. Hiivin sitten seinän vierustaa pitkänmallisen tilan toiseen päähän, aloin taputtaa käsiäni ja huutelemaan äänekkäästi. Suuri valkoinen kanaparvi törmäili kaakattaen edelläni sitten tilan toiseen päähän. Hiivin sitten sinne ja toistin tämän useaan kertaan. En muista, kuka tuli hakemaan minut pois kanalasta mutta sen muistan kuinka Kerttu-täti kehui minua oikein kunnolla. Siinä kävi sitten niin, että kanat munivat pari päivää nahkamunia. Itse sain hyvän opetuksen käyttäytymisestä eläinten kanssa.

Heikki Varantola