Aina ja Erkki Mäkimattila

                   

Aina Maria Juhantytär Mäkimattila  o.s. Filppula
1865 Alastaro Tammiainen Filppula – 1948 Alastaro Tammiainen Filppula

Paavo Erkki (Paul Erik) Antinpoika Mäkimattila
1866 Alastaro Männistö – 1925 Alastaro Tammiainen Filppula

 
 

Erkki oli aamulla jakanut päivän tehtävät työmiehille. Eräs hieman laiska renki oli saanut tehtäväkseen rakentaa aitaa. Rengin tapana oli aina toistaa kaikki, mitä kuuli.

Päivällä Erkki meni rengin työmaalle, näki tilanteen ja totesi: ”Hittaasti työ joutuu.” Tähän renki vastasi: ”Hittaasti, hittaasti työ joutuu.” Rauhallisena miehenä Erkki ei sanonut muuta, vaan käänsi selkänsä ja meni pois.

Jyrki Mäkimattila

 

Aina Marian 65-vuotis syntymäpäivä oli merkkitapahtuma Alastaron elämässä johtuen mm. siitä, että isoäítimme oli niin monessa mukana ja jo kauan hoitanut Mäkimattilan tilan asiat. Kaikki lapset ja lastenlapset olivat mukana suuressa juhlanpidossa. Helmi Kiviluodon, Aina Marian toiseksi vanhimman tyttären perhe oli lastautunut autoilija Reivosen suureen 7-hengen autoon. Sain parhaan paikan etuistuimelle isän syliin. Tältä paikalta sain seurata matkan edistymistä ja näkymiä. Samalla isä kertoi useista ohittamistamme taloista ja etenkin kirkoista. Maarian kirkon vaiheita isä tarkoin selosti Reivoselle ja kaikki kuuntelivat tarkoin. Mielellämme kuuntelimme kertomuksia ohittamistamme kirkoista ja taloista. Ohitimme Auran keskuksen komeine meijereineen sekä Kuuskosken kartanon, jonka erikoisuus oli tornimainen lisäke. Aurajoen vartta mukaillen ohitimme Pöytyän. Tämän pitäjän kohdalla äiti kertoi isoäidistään, jonka syntymäkoti oli Lallin talo. Turusta 55 km matkattuamme olimme Oripään keskustassa. Käännyimme vasemmalle Uotilan talon kohdalla ja jatkoimme Virttaan kankaan kautta kohti Alastaroa. Paraatipaikalla istuen sain ”bongailla” muuttolintuja. Maisemat olivat yksitoikkoisia kangas-hiekka nummia. Ohitimme vapaussodan muistoksi pystytetyn suuren muistomerkin ja kankaan loppuessa tulimme jälleen viljaville maisemille ja ohitímme Haaroisten kartanon ja pian sen jälkeen mainittiin talo nimeltä Titti. Äiti kertoi talon kuuluneen aikoinaan isoisälleen, jolla oli useita taloja viljeltävänäân Alastarolla. Ohitimme Nepposen talon. Myöhemmin sodan aikana Erkki Nepposesta tuli alastarolaisten komppanian päällikkö, jolle Ilari sodassa ilmoittautui Mustamäen tukikohdan tulenjohtajaksi. Seuraavaksi mieleeni on jäänyt nimi Ryssän ahde, josta pian saavuimme Alastaron kirkonkylään Vahvalaan. Loimijoen toisella puolella näkyi Suutarlan Kalanen. Äitini sisar Martta viljeli taloa Paavo Rautalan kanssa. Samoin joen toisella puolella näkyi llolan Ketara. Matkan jatkuessa ohitimme seppä Salovaaran pajan. Siellä sain minäkin hiihto- ja joululomien aikana kuunnella viisaan ja taitavan sepän ajatuksia ja työtä. Vasemmalla puolella tietä oli isoäitimme perustama Munala, osuuskunnalla oli tärkeä osuus emäntien maataloustuotantoa. Kohta olimme perillä Männistön Mäkimattilassa, jonka tien päässä komeat kuuset, vanhat haavat ja vaahterat vartioivat pihapiiriä.

Vieraita oli paljon ja äidillä oli täysi työ pitää pesueensa koossa. Pytingissä isoäiti otti onnitteluja vastaa. Hänelle oli hankittu valokuvaalbumi, jossa oli kaikki hänen lastensa perheiden ja lastenlastensa kuvat. Kaikkien piti kirjoittaa nimi kuvansa alle. Minä kieltäydyin, mutta isä määräsi, että kirjoitat nimesi albumiin. Tulikohan I:n paikalle J, olisi joskus mukava nähdä albumi.

Isä piti isoäidille kauniin puheen, tiedän sen varmasti, koska isä erinomaisena puhujana osasi asiansa. Kiinnitin huomiota, että isä käytti anopistaan teitittelymuotoa, samoin tekivät myös isoäidin omat lapset ja lastenlapset. Seremonioiden loputtua saimme vihdoinkin luvan päästä pihalle Raimon kanssa. Pihalla kaikki serkukset keksivät kaikenlaisia leikkejä. Eritoten ”piilosílla olo”-leikki on jäänyt mieleeni. Tallinvintti nurkkineen antoi hyvät puitteet leikkiin. Huomasimme myös, että isot pojat Heikki eno, Olavi eno, Kalevi ja mahdollisesti myös Kauko, Tapani ja muut serkut pelasivat rahasarkaa, eli santaan piirrettiin 20 cm kertaa 30 cm suuruiset ruudut ja niitä oli yhtä paljon kuin osanottajiakin. Jokainen sai oman tontin ja jokainen vuorollaan heitti rahan. Rahoina käytettiin Aleksanteri Toisen ja Nikolai Toisen aikaisia hopea-kopeekoita ja mukana myös 10-pennisiä ja 5-pennisiä Suomen rahaa. Peli oli kuitenkin vain isojen poikien peli, eikä isoäiti todennäköisesti suhtautunut myötämielisesti peliin. Meille pojanvintiöille tärkein tapahtuma oli räkättirastaiden pesien hävittäminen Mäkimattilan kotimetsikössä. Pesät olivat hankalissa paikoissa ja niihin oli hankala päästä käsiksi. Omalta kohdaltani kävi huonosti, kun uudet golfhousut saivat repeämän kriittiseltä kohdalta ja siksi eritoten äidin katseelta piti välttyä.

Pitopöytä oli katettuna talon puolen pirttiin. Ruokavirren jälkeen isä piti ruokarukouksen ja sitten pääsimme täyttämään lautasia yhteiskunnallisen arvoasteikon puitteissa. Kesti kauan ennen kuin meidän nuorempien vuoro tuli. Ruokaa oli monenlaista ja kaikki herkullista. Lautanen osoittautui pieneksi, samoin myös pienet vatsamme. Seurauksena oli täydellinen uupuminen. Raimo väsähti ensimmäiseksi ja hänen kanssaan minut sijoitettiin isoäidin sivustavedettävään sänkyyn.

Läpi unen kuulin kuitenkin isoäidin juhliin kuuluvat kotiseurat, jotka etenivät virrenveisuulla ja puheilla. Puhujina oli muitakin kuin isä. Kerroin äidille, että nukuin siellä minne isä oli meidät sijoittanut, johon äiti totesi omaan tyyliinsä, että saattaa pieni poika nukkua pahemmassakin paikassa kuin seuroissa isoäidin sängyssä. Siinä hän oli varmasti oikeassa.

Lopuksi tuli kahvinjuomisen aika ja me aloimme suunnittella lähtöä Turkuun. Auto lastattiin ja Reivonen käänsi kokan kohti Turkua. Isä sitoi turvavyöt: käsivartensa ympärilleni ja painoi minut rintaansa vasten. Seurauksena oli, että paluumatkan muistelot häipyivät unen utuiseen maailmaan jo ennen syntymistään.

Tämän muistelon kirjoitti isoäitinsä 65-vuotis syntymäpäivän tunnelmista kuusi ja puolivuotiaana mukana ollut Ilari Kiviluoto.

 

Ainan kirje tyttärilleen vuonna 1900

 

 

Erkin kirje tyttärelleen Martalle vuonna 1902

 

 
Ainan ja Erkin lapset puolisoineen: