Arvoisa sukumme jäsen, kevät alkaa vähitellen saapua Tampereen seudullekin. Aurinko paistaa jo lämpimästi, mutta pakkasyöt ovat pitäneet huolen, että lunta on edelleen kymmeniä senttejä maassa. On ollut pitkästä aikaa kunnon talvi! Tunnelmat ovat historiaa muistellessa vaihdelleet laidasta laitaan: viime vuoden lopussa juhlittiin iloisissa merkeissä itsenäisen Suomen satavuotista taivalta ja viimeiset kuukaudet on muisteltu sisällissotamme surullisia vaiheita. Osallistuin Alastarolla 1.4.2018 järjestettyyn muistotilaisuuteen, jossa muisteltiin ja kunnioitettiin muiden Alastarolla kaatuneiden ohessa sukumme jäsentä Paavo Mäkimattilaa. Tilaisuus oli juhlava ja lämminhenkinen. Noiden tapahtumien muistelemisessa mielestäni tärkeintä on oppia ja sen kautta varmistaa, ettei vastaavaa tapahdu enää tulevaisuudessa. Vastakkainasettelu ja kahtiajakautuminen eivät tuo tullessaan mitään hyvää. Sukuseuran nettisivuja tehdessäni perehdyin hieman sukumme historiaan. Muutaman päivän tutkimuksella pääsin isien linjaa pitkin 1600-luvun alkuun asti ja äitien linjaa 1670-luvulle. Isien linjassa varhaisin löytämäni henkilö on Timoteus Jöransson Tuomola, joka on toiminut Yläneellä. Sieltä historia on johdattanut esi-isämme Honkilahden kautta Alastarolle. Äitien linjassa taas varhaisin löytämäni henkilö on Maria Jöransdotter Mello (o.s. Praadi) Huittisissa, josta esiäidit ovat tulleet Vampulan kautta Alastarolle. Tämä kuvastaa hyvin, kuinka ”pienet piirit” ovat olleet: puoliso on nopeampien kulkuvälineiden puuttuessa haettu läheltä. Sukulinjat löydät klikkaamalla pääsivulta HISTORIA-sanaa. Historia-hakemiston alta löytyy myös selvitystä Mäkimattilan tilan vaiheista ja isännistä 1500-luvulta lähtien tähän päivään sekä kolmen sukupolven sukupuu jälkeläisineen Antti ja Johanna Mäkimattilasta lähtien. Moni on varmasti laillani miettinyt, mitä itsestä tullaan muistamaan, kun aika jättää. Totuus on, ettei sadan vuoden päästä paljoakaan. Todisteena toimikoon seuraava ajatusleikki: jos ajatellaan, että yksi sukupolvi on noin 25 vuotta, niin sata vuotta vastaa neljää sukupolvea. Meillä jokaisella on 16 esivanhempaa tuossa sukupolvessa (omat vanhemmat 2kpl, isovanhemmat 4kpl, isovanhempien vanhemmat 8kpl ja vihdoin isovanhempien isovanhemmat 16kpl). Ja nyt testi: kuinka monta pystyt edes nimeämään noista 16:sta saati tietämään heistä jotain muuta? Itselläni taitaa rajoittua Anttiin ja Johannaan ja siihen materiaaliin, mitä sivuiltamme löytyy. No, sekin on jo jotain. Samainen ajatusleikki johtaa kuitenkin myös ajattelemaan, kuinka ainutlaatuisia ja valtavan kehitystyön tuloksia jokainen olemme. Kun mennään 20 sukupolvea taaksepäin ja lasketaan yhteen tuolloiset esivanhempamme, niin meillä jokaisella on tuossa sukupolvessa miljoona esivanhempaa. Meidän jokaisen tekemiseen on siis tarvittu miljoona esiäitiä ja esi-isää! Sekin on jo jotain! Seuramme sähköpostilistalla on jo mukavasti jäseniä, mutta lisää mahtuu. Tässä siis sinulle kotitehtävä: kysy vähintään yhdeltä sukumme jäseneltä, joko hän on listalla. Jos on, niin hienoa! Jos ei, niin kehota häntä pelottomasti liittymään ja voit kokeneena jopa näyttää, kuinka helppoa se on! Pistäkäähän tarinoita ja tapahtumia sukuumme liittyen osoitteeseen suku@makimattila.net ja pidetään yhteyttä! Aurinkoista ja iloista kevättä toivottaen, Aku Mäkimattila |
Jätä kommentti