Näin hiljattain jossain sanan historiattomuus. Asiayhteyttä en muista, liekö liittynyt maailmanpolitiikkaan. Juurien ja historian merkitys selkeni minulle ja miehelleni tehtyämme yhden geenitestin. Jopa mieheni teki lopulta lisätestin pyynnöstä (nk isälinjan testin), kun hänen pohjalaissukunsa jäseniä otti yhteyttä. Meillä kummallakin on merkillisen paljon edustettuina ilmeisesti Ruotsissa asuvia. Tekevät näköjään enemmän testejä nämä Ruotsissa asuvat, verrattuna meihin täällä, jotka tunnemme suht hyvin juuremme.
En taida vielä alle 6-kymppisenä osata muistella lapsuudestani montakaan sukujuuriin liittyvää asiaa, toki olimme kesäisin paljon Alastaron Koskella ja muistan leikkineeni kyläkauppiaan tyttären kanssa ja enemmän isän puolen serkkujeni kanssa, äidin puoleiset serkuthan syntyivät myöhemmin. Molemmat vanhempani ovat Kosken kylästä. Itse asiassa isän perhe teki töitä äitini perheelle. Tästä juontaa suuri mielenkiintoni kaikkeen pieneenkin luokkaeroja käsittelevään pohdintaan. Ja, toki mieheni voisi pohtia tätä siitä näkökulmasta, että hän ahkerana pohjalaisena ei odota inspiraatiota vaan aamusta asti remontoi yleensä jotain. Minä taas saatan haaveilla, kunnes vauhdilla puserran kotityöt valmiiksi (elleivät peräti jää tekemättä)…
Kuluneena puolivuotiskautena on ollut kaikkea merkillistä. Turun koko keskustan toriparkkiremontti ja koronahiljaisuus ja sitä seurannut lomautus ollut uutta ja outoa; äitiäni olen päässyt tapaamaan vain hoitokodin aidalle, jne. Parasta ovat olleet poikani saamat työpaikat. Viime vuosina olen surrut kovasti, ettei helpolla tarjota töitä kuin niille nuorille miehille, joilla jo on jotain näyttöä tekemisistään. Eikä sellaista vastaavaakaan enää ole, kuin aikanaan Helsingissä, kun e.m. Pesson Kalevi esimerkiksi hommasi e.m. Merja-tädilleni nuorena työpaikan. Maailma on suurentunut.
Elokuun työrupeaman jälkeen nyt kesälomallani veimme juuri omenasatoa Paraisille puristettavaksi, tulikin ennätysmäärä mehua sieltä tänä vuonna (toinen sato tässä vasta). Aiomme sukuloida hiukan ja en sotkeennu remonttiin, vaan ompelen jotain. Vähän historiaa ja paljon uutta, niinhän on hyvä itse kullekin. Eli 100-vuotiaaseen taloomme ei ole tallella enää alkuperäisen mallisia ikkunoita, koska joskus 70-luvulla ne on korvattu sen aikaisilla ja niinpä tilasimme uusia.
Kohti uutta kautta ja epidemian ja itse koronan lievittymistäkin toivoen, Hyvää Syksyä Kaikille!
Turussa syyskuussa 2020,
Heidi Honkanen
Jätä kommentti